keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Itä-Hakkilan eskareiden 100 päivää juhlat!

Itä-Hakkilan eskarit pääsivät juhlatunnelmaan tammikuisena tiistaina, kun vihdoin koitti sadas eskaripäivä. Tämän kunniaksi järjestettiin 100 juhlat. 100 juhlien aluksi päiväkodin johtaja toi ryhmille hienot kortit sekä pienet paketit, mitkä päästiin juhlan jälkeen avaamaan.  

Juhlissa jokainen lapsi sai oman ruudukon, missä oli numerot 1-100. Eskarit saivat lähteä kulkemaan pitkin päiväkotia ja etsimään numeroita. Lapsi sai vetää rastin numeron päälle aina löydettyään kyseisen numeron. Muutamat numerot olivat piilossa aikuisilla, ja sen numeron nähdäkseen lapsen tuli suorittaa pieni tehtävä. Tehtävissä päästiin mm. täydentämään lauseita, punnitsemaan esineitä, laskemaan helmitauluilla, haistelemaan, maistelemaan, kuuntelemaan, hyppimään ja piirtämään. 
Lopulta alkoivat kaikki muut numerot olla löydetty, mutta numeroa 100 ei löytynyt mistään. Pian yksi aikuinen kuitenkin huomasi numeron 100, ja lapset pääsivät sitä vielä yhdessä etsimään vinkkien avulla. Numero löydettiin yhdessä äkkiä ja sen numeron takaa lapsille paljastui myös mahtava 100 yllätys. 

Eskarilaiset innostuivat tästä numeroetsinnästä toden teolla ja lasten suusta kuultiinkin juhlien jälkeen mm. seuraavia kommentteja:

”Nää oli parhaat juhlat ikinä.” 
”Must oli niinku kivaa, kun saatiin etsiä niitä numeroita.”
”Juhlat oli aika hauskat, varsinki se kun sai ettii niit numeroita.”
”Oli aika kivaa, koska me saatiin tehdä semmosia tehtäviä ja sit viel oli kivaa, koska saatiin herkkuja.”
”Oli hyvä juttu, kun saatiin 100 keksiä.”
”Mä tykkäsin siitä, että saatiin piirtää niitä kuvia.”
”Katotaas, ehkä parasta oli se, ku ei kukaan löytäny sitä satasta.”

Itä-Hakkilassa eskarit ovat kuluneen toimintakauden aikana viettäneet paljon erilaisia tapahtumia yhdessä. Nämä tapahtumat luovat taloon mieletöntä yhteishenkeä niin aikuisten kuin lasten kesken! Tällaisia juttuja me siis puuhataan ”normaalin” eskarin ohella. 


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Apiloiden 100 päivää ja qr-koodi

Eskarit hoputtivat, suorastaan vaativat meitä huomioimaan, että he ovat olleet eskarissa jo 100 päivää. Päätimme toteuttaa eskareitten toiveen ja osallisuuden sekä komeasti että haastavasti. Päivässä tuli olla juhlan tuntua, aloittaisimme päivän herkuttelulla. Hyvissä ajoin, viikko ennen 100 päivä-tapahtumaa, haastoimme lapset vanhempineen (kotitehtävänä) ideoimaan lukumäärän 100 kanssa toteutettavaa ”Jotakin sata”-aiheista työtä. Syntyneistä töistä kasasimme näyttelyn.

Haastoimme itsemme kollegaaliseen yhteistyöhön uuden oppimisen kautta – tablettien qr -koodeja käyttämällä. Hyvä suunnittelu laaja-alaisen osaamisen alueita hyödyntäen kuljetti prosessia eteenpäin.


Hyödynsimme monilukutaidon kautta lapsen ratkaisukeskeistä ja havainnoinnin haastetta tehtävissä. Oivaltamisen kautta heidän tuli löytää kunkin tehtävän haaste. Eskarit paneutuivat tuleviin haasteisiin 100-laulun sanojen kautta laulamalla, 1-100 numerotaulua katsomalla ja pohtimalla, sekä myöhempinä oppimisvälineinään helmitaulu, nopat, sormet sekä tabletti. Eskarit jakaantuivat kolmen hengen ryhmiin, käytössä ryhmää kohti oli yksi tabletti. Jokainen sai mukaansa myös 100 päivä-passin. Eskarin tuli prosessin ajan huolehtia itsestään ja omista tavaroistaan sekä ympäristöstään. 

Ensimmäisenä tehtävänä oli etsiä qr-koodi tabletin valikosta. Kun kamera avautui, lapset vuoron perään kuvasivat 10 eri koodia prosessin aikana. Hyödynsimme eskarin oppimista ja osaamista näin viestintä- ja tietoteknologisin keinoin. Ajattelu ja oppiminen olivat vuorovaikutteista niin ryhmän jäsenten kesken kuin eskareitten ja opettajien välillä. Tiimin jäseninä eskarit auttoivat toinen toisiaan pohtiessaan tehtäviä. He jakoivat yhdessä oivaltamisen ilon, pienet pettymykset sekä onnistuneen tehtävän loppuun saattamisen. 



Ajattelua ja oppimista tuimme myös eri aistein havainnoinnilla näön, kuulon, koskettamisen ja tunnon kautta. Toiminnallisina liike-elementteinä olivat trampoliinilla hyppely sekä hernepussien heitto. Kokemus tehtävän suorittamisesta vahvistui eri väreillä toteutettuihin tehtäväosioihin. Ajatteluprosessit syntyivät mm. yhdistelemällä, lajittelemalla, sarjoittamalla ja luokittelemalla. Tuotoksena syntyi palapelejä, rakennelmia ja maalauksia, helminauhoja ja sarjoja.


Yhteenvetona huomasimme iloksemme miten lapset osaamisen ja ikätasonsa mukaisesti tunnistivat ja harjoittelivat lukujanaa 1-10. Laskeminen helmitaulua apuna käyttäen oli monelle lapselle uusi kokemus, joka innoitti laskemaan aina sataan asti viiden ja kymmenen sarjoissa.

Koimme yhteistä iloa ja onnistumisen kokemuksia; me opet uusista tvt-taidoista, lapset yhdessä työskentelystä ja mukavista tehtävistä. Prosessiin kului aikaa, sataan kun mahtuu kymmenen eri kymmenlukua. Lopuksi lapset ihailivat passeihinsa kerääntyneitä merkintöjään. Olo oli väsynyt, mutta niin tyytyväinen.

Kurjenpolven Apilat

Anu Jussheikki-Gröhn
Merja Saarni

tiistai 31. tammikuuta 2017

Sadas (100) eskaripäivä Keihäspuistossa



Tiistaista 16.8.2016 alkaen meillä Keihäspuistossa on laskettu eskaripäiviä. Eskarit ovat vuorotellen kiinnittäneet seinälle kuluvan päivän numeroidun viirin. Heti ensimmäisenä päivänä sovimme, että sadas eskaripäiviä on juhlapäivä.


Viirejä on ketjussa aina 10 samanväristä. Niitä kiinnittäessä olemme kuin huomaamatta harjoitelleet monia matikkataitoja. Numeroiden luetteleminen sujuu ja niiden kirjoitusasu on tullut tutuksi. Lukujonoa ja kymmenjärjestelmää on harjoiteltu.



Joululoma jälkeen sadas eskaripäiviä oli lähellä ja aloitimme juhlien valmistelun. Eskarit osallistuivat innokkaasti. Ideoita ja ehdotuksia tuli, niistä keskusteltiin ja äänestettiinkin. Sain ilokseni huomata, että eskarien taidot osallistua toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen olivat kehittyneet syksyn aikana. Juhlista oli tulossa oikeasti eskarien juhlat ja aikuiset, niin vanhemmat kuin opetkin, toimivat tukijoukkoina, juhlien mahdollistajina.

Ryhmässämme on eskarien lisäksi 4-5-vuotiaita lapsia (Puput). Eskarit toimivat pääsääntöisesti omana ryhmänään, mutta yhteenkuuluvuudentunne koko ryhmän sisällä on muodostunut. Yhden eskarin lausahdus vahvistaa sen: ”Ei ne ole yhteiset juhlat, jos Pupuja ei kutsuta mukaan. Niille tulee paha mieli.” Kaikki eskarit olivat asiasta samaa mieltä ja Puput kutsuttiin juhlimaan kanssamme.

Perjantaina 20.1.2017 meillä oli koko Suunnistajien ryhmän yhteiset sadannen eskaripäivän juhlat, joissa teemana NAAMIAISET ja NYYTTÄRIT.



Ensiksi lapset esittelivät naamiaisasujaan. Paikalla oli supersankareita uskomattomine voimineen, prinsessoja heiluvine helmoineen, eläimiä pilkkuineen ja karvoineen, satuolentoja siipineen ja sarvineen... Virallisena osuutena tämä monenkirjava juhlaväki tanssi yhdessä poloneesiin ja laski sataan saakka yhtenä kuoron. Sitten päästimme Tiski-Jukan hommiin eli soittamaan lasten toivebiisejä. Valot välkkyivät ja tanssin huuma oli mahtavaa! Välillä nautiskelimme nyyttäripöydän herkkuja. Kiitos tarjoilun järjestämisestä kuuluu eskarien vanhemmille.

Juhlahumun lomassa lapset tekivät numero sataan liittyviä tehtäviä. He värittivät numeron 100 värityskuvana ja tekivät taideteoksen, johon painoivat yhteensä sata kädenjälkeä. Virallinen valvoja suoritti tarkkaa pituuden mittausta ja saimme todeta, että kaikki ryhmämme lapset ovat yli 100 senttimetriä pitkiä. Toukokuussa uusi mittaus ja selvitämme, onko kevään aikana tullut lisää pituutta. Erilaisia rakennuksia ja jonoja lapset tekivät sadasta multilink- tai dublopalikasta tai kertakäyttömukista.



Entä mitä nyt? Tämä kysymys tuli mieleeni jo juhlia valmisteltaessa. 100 eskaripäivää takana ja 100 viiriä seinällä. Kevätkausi vasta aluillaan ja 86 eskaripäivää edessä. Taidamme jatkossa laskea jäljellä olevia eskaripäiviä kohti kesää ja eskarivuoden päätöstä. Viirinauhasta poistamme jatkossa päivittäin yhden viirin aloittaen numerosta 86…



”yli 100 päivää eskarielämää nähnyt ope”
Kati Vuorela
Keihäspuiston päiväkoti / Suunnistajat



torstai 26. tammikuuta 2017

Kilteriläiset aarteita etsimässä

Viime kesästä lähtien on Kilterin päiväkodin lapsia nähty etsimässä aarteita. Pisimmät etsintäretket ovat ulottuneet lähes lentoasemalle asti, mutta varsinkin Myyrmäen aluetta on kartoitettu hyvinkin tarkasti. Mistä oikein on kysymys? Kyseiset etsijät ovat olleet Kilterin entisiä ja nykyisiä viskareita, jotka tutustuvat geokätköilyyn eli maastoon kätkettyjen ”aarteiden” etsimiseen.   Geokätköily eroaa normaalista aarteenetsinnästä siten, ettei ”aarteita” oteta itselle vaan ne palautetaan takaisin piiloon muiden löydettäväksi.


Miten geokätköjä etsitään?


”Ne on piilossa ja kännykässä on kartta, ihan niinku merirosvoilla.” 



Geokätköjen etsimisessä hyödynnetään puhelimeen tai tablettiin asennettavaa sovellusta (tässä tapauksessa c:geo), joka näyttää kätköjen sijainnin kartalla ja ohjaa kätkön luokse. Itse kätkön löytäminen ei aina ole yksinkertaista, osa kätköistä on piilotettu taitavasti. Sovellus onneksi näyttää, miten vaikeasta kätköstä on kyse – itse olen lasten kanssa etsinyt helpoimpia. Useimmiten kätköt ovat pakasterasioita tai filmipurkkeja, joiden sisällä on vesitiiviissä pussissa lokikirja, johon kirjoitetaan löytäjien nimet. Osa kätköistä ei löydy suoraan kartan osoittamasta paikasta, vaan kätkön koordinaattien selvittämiseksi pitää ratkaista esimerkiksi laskutehtävä (vaikkapa pylväiden lukumäärä paikassa, johon sovellus opasti). Kätköjä etsitään mahdollisimman huomaamattomasti, jotta ne säästyisivät ilkivallalta. Olen painottanut salaisuuden säilyttämistä niin paljon, etteivät lapset halua kertoa edes päiväkodin muille aikuisille siitä, missä ollaan oltu.


Perhonen-reissaajakoira


”Sen nimi on Perhonen, mut mä kutsun sitä koiraks, ku sillä on se luu tässä.” 




Aina sää ei suosi, kun olisi geokätköretken vuoro. Tästä syystä päätimme lähettää reissaajakoira Perhosen matkustamaan kätköstä kätköön. Kyseessä on avaimenperän näköinen metallilaatta, jonka toiselle puolelle on painettu koodi. Reissaajan löytäjä kirjoittaa koodin nettiin ja näin voimme seurata, missä se matkustaa.  Veimme Perhosen kätköön lähelle Helsinki-Vantaan lentoasemaa ja toivoimme, että se sieltä lähtisi ulkomaille asti. Kirjoittamishetkellä Perhonen matkustaa Ruotsissa, Malmön kaupungissa ja jännitämme, lentääkö se sieltä Brittein saarille tai vaikkapa Kööpenhaminaan.

Allekirjoittaneella on muitakin reissaajia maailmalla ja eräänä sadepäivänä tutkimme yhden reissaajan matkareittiä hyvin yksityiskohtaisesti. Heijastin videotykillä kartan seinälle ja kuuntelimme Google Kääntäjällä lasten valitsemia sanoja niiden maiden kielillä, joita tämä reissaaja oli matkansa aikana kuullut. Kyllä meillä oli hauskaa!
Lisää reissaajakoiran seikkailuista voi lukea osoitteesta: https://www.geocaching.com/track/details.aspx?id=6387889


Ihan paras retki


Otsikon sanat kuulin viime kesänä nyt jo eskariin siirtyneen lapsen suusta. Koska kaikki eskarilaiset eivät olleet kesällä kätköilemässä, piilotin syksyn gurupäivänä yhden rasian päiväkodin sisätiloihin ja yhdessä eskarilaisten sekä heidän opettajansa kanssa etsimme Kilterin omaa kätköä. Mikäli joskus työskentelen eskariryhmässä, aion ehdottomasti ottaa geokätköilyn mukaan opetussuunnitelmaan. Geokätköily kehittää mm. ongelmanratkaisu- ja ryhmätyötaitoja, liikkuminen lisääntyy, lähiympäristö tulee tutuksi ja punaisena lankana on leikillisyys. Suosittelen lämpimästi!

Susanna Tinnilä
Lastentarhanopettaja ja gurupedagogi



maanantai 16. tammikuuta 2017

Revontuliin tutustumista Kukkopillissä

Meillä Kukkopillin päiväkodissa eskaria toteutetaan pienryhmissä, joissa on kussakin 9-10 lasta. Etenemme jokainen pienryhmä hyvinkin erilailla ja käymme läpi eri asioita eri tahtiin. Tämä johtuu paljolti uudesta opetussuunnitelmasta, jossa toimintaa ohjaavat entistä enemmän lasten toiveet ja mielipiteet. Yhdellä ryhmällä voi olla teemana eläimet, toisella samanaikaisesti avaruus ja kolmannella vaikkapa syksyinen luonto. Teeman sisälle sisällytetään sitten esiopetustavoitteita.

Oman pienryhmäni nimi on Kurkut. Lapset päättivät ryhmän nimen. Hieman rajasimme nimiehdotuksia yhtenäisyyden vuoksi ja nimen toivottiin löytyvän kasvisten laajasta valikoimasta. Juttelimme ensin mitä kasvikset ovat, jonka jälkeen lapset ehdottelivat tuntemiaan kasviksia. Lopulta niistä äänestyksellä voittajaksi suoriutui raikas ja terveellinen KURKUT ! Omasta suustani pääsi kyllä lipsahtamaan, että "Oletteko nyt aivan varmoja ?" Lapset katsoivat minua ihmetellen, kasvoillaan ilme jonka tulkitsin merkitsevän " No höh tietenkin, niinhän me just sanottiin, mitä sä oikein kyselet " :) 

Pääteemana Kurkuilla on ollut syksyn aikana avaruus. Nyt olemme lähentymässä maapalloa ja jatkossa aiheena tulee olemaan maantieto. Näitä aihealueita lapset on toivoneet ja kyllä, he todellakin käyttävät sanaa 'maantieto'. Avaruutta olemme tutkineet mm. Ylen opettajille suunnattujen sivujen videoiden ja informaation avulla, erilaisilla youtube videoilla, lasten kirjoilla aiheesta, lauluilla jne. Lapsille jää hienosti mieleen pientä nippelitietoa, kuten että maapallo mahtuisi Saturnukseen 720 kertaa, Uranukseen 64 ja Neptunukseen 56. 

Esittelen tässä nyt seuraavaksi Revontulista tehdyn tuokion. Me Kurkut aloitamme jokaisen eskarituokion kuuntelemalla energiakelloa. Merkkinä rauhoittumisen hetkelle ovat sanat "Silmät kiinni, korvat auki ja suu suloisesti suppuun. " Lapset kuuntelevat ääntä keskittyneesti, rauhallisesti hengitellen. Näin tuomme ajatukset tuokiolle ja keskitymme tulevaan toimintaan.

Seuraavaksi leikimme salasana – tehtävää, jossa lapset ehdottelevat mahdollisia salaisen sanan kirjaimia. Lapset kilpailevat tässä opettajan kanssa. Tämä on ikään kuin hirsipuu leikki, mutta ilman hirsipuuta. Piirrettävänä aiheena voi olla vaikkapa omenapuu tai talo.  Jos lapsi arvaa salasanaan kuuluvan kirjaimen oikein, sana avautuu enemmän. Osahan osaa jo lukea. Jos lapsi arvaa väärin, niin opettaja piirtää lisää osia valittuun kuvaan.  Kilpailutilanne opettajan kanssa tekee tästä leikistä aina yhtä hauskan!

Salasanasta muodostui tällä kertaa päivän aihe eli Revontulet ! Tabletin, youtuben ja tykin avustuksella seurasimme revontulien räiskyntää ja huikaisevan kaunista tanssia Lapin taivaalla. Tarkkailimme ihastuneina revontulten värejä, muotoja ja liikehdintää.  Puhuimme videon jälkeen siitä, miten revontulet syntyvät noin niin kuin tieteelliseltä kantilta. Mutta kerroin lapsille myös kansanomaisemman tarinan siitä miten kettu ja ketunhäntä liittyvät loimuaviin revontuliin. 


Näiden pohjalta taiteilimme kreppipaperista upeasti leiskuvia revontulia tummalle yötaivaalle  ja liimasimme pisteeksi ii:n päälle vielä kettu repolaisen hangelle nököttämään. 




Hyvään mieleen hyvästä työstä oli hyvä lopettaa tämän kertainen tuokio. 

t. Kukkopillin Kurkut


torstai 15. joulukuuta 2016

Kansainvälisyyttä Kuusikossa

Kuusikon päiväkodin eskareilla oli lokakuussa teemana kansainvälisyys. Aihe on erittäin laaja ja halusimmekin rajata sen koskemaan lapsille tuttuja maita ja asioita. Ensin laitoimme kartalle keltaisia väripalloja sen mukaan mistä maasta lapset tai heidän vanhempansa ovat kotoisin. Lilat väripallot kuvastavat taasen sitä, missä maassa lapset ovat vierailleet. Huomasimme lasten kanssa, että moni oli käynyt samassa maassa.


Lisäksi lapset saivat itse päättää minkä maan lipun he värittävät. He ottivat mallia valmiista lipuista.


Lapset saivat tuoda myös kotoaan esineitä ja vaatteita, jotka ovat peräisin toisesta maasta. Kävimme yhdessä läpi kaikki tavarat ja lapset saivat kertoa mistä ne on saatu tai ostettu. Samalla tutustuimme kyseisen maan kulttuuriin ja tapoihin. Tämä oli lapsista erityisen kiinnostavaa ja esineitä kertyikin paljon. Myös vanhemmat saatiin näin mukaan teemaan. Kaikki esineet aseteltiin näytteille, jotta niitä pääsi ihailemaan.



Opettelimme samalla myös tervehdyksiä eri kielillä ja vaikka teema on jo ohi, niin palaamme näihin silti aina silloin tällöin. Keväällä teemaan on tarkoitus palata, lentämällä kuvitteellisesti johonkin maahan.





perjantai 2. joulukuuta 2016

Eskarilaisten arkea Nissaksessa

Arki! Tuo lyhykäisyydessään niin loistokas sana. Nuo neljä kirjainta kuuluvat meidän kaikkien elämään, mutteivät ne onneksi siitä kulu.  Arki pitää sisällään monenlaisia asioita: rutiinit, askareet, turvallisuus, tuttuus ja toisinaan jopa tylsyys. Arjen lomassa on ihanaa puikahtaa hetkeksi juhlaan - eihän juhla olisi mitään ilman arkea! 


Eskareiden arki Nissaksen päiväkodissa Vantaan sydämessä on kuin onkin kaikkea edellä mainittua, höystettynä useilla upeilla opeilla ja monenmuotoisilla oppimisen mahdollistavilla hetkillä, leikkiä unohtamatta. Nuo hetket ovat saaneet uudesta opetussuunnitelmasta monia yhteisiä linjauksia, joita projekteiksikin kutsutaan. Toiminnallisuus, tabletit, lasten äänen huomioon ottaminen (pelkän kuulemisen sijaan)  ja yhteisöllisyyden lisääminen, sekä ympäristön ja kulttuurien huomioiminen,  ovat muiden muassa siivittäneet Nissaksen kolmen eskariryhmän syksyä.



Nissaksen päiväkodin arvot pohjautuvat Vantaan kaupungin arvoihin. Metsä ja luonto ovat meille tärkeitä ja joka viikko käymmekin vähintään kerran metsässä. Etenkin nyt, kun pihamme on lähes koko syksyn ollut remontissa, on metsästä tullut oikea "kotipesä". Lasten luovuus metsäleikeissä on päässyt kukoistamaan ja heidän pitkäkestoinen leikkinsä on kestänyt kohta toista kuukautta. Piharemontti on myös luonut monenlaisia kiinnostavia keskusteluja lasten kanssa eri työvaiheista ja sen etenemisestä. Ja voi, kuinka mahtavaa on ollut seurata isojen koneiden ja ahkerien työnaisten- ja miesten aherrusta! 


Yhteistoiminta koko talon eskareiden kesken on tuonut iloiset kuusivuotiaat perinneleikkeihin läheiselle jalkapallokentälle. On ihanaa nähdä lasten riemu mukavissa pihaleikeissä, joissa saa juosta ja jännittää, ehtiikö ennen kaveria. Kannustushuudot ja toisten huomioon ottaminen ovat kuuluneet ja näkyneet yli kerrostalojen. 

Talven herrakin jo ehti käydä luonamme ja sai eskarit pulkkamäkeen,sekä tutkimaan eläinten jälkiä metsässä. Jokohan kohta voisi nähdä tonttujen jälkiä? Ehkä, jos pian taas sataa valkoista unelmaa vantaalaisten eskarilaisten leikkeihin. 

Säde Kallioinen, Ruskatupa