keskiviikko 18. lokakuuta 2017

KAVERIKERHO – ”Hyvä Suunnistajat!”

Suunnistajien ryhmässä on 12 eskaria, jotka tulivat kahdesta eri lapsiryhmästä ja saatiin ryhmään yksi uusikin eskari. Kyselimme useammassa tilanteessa vanhempien ja eskarien toiveita esiopetusvuodelle. Monet vanhemmat toivoivat sosiaalisten ja ryhmässä toimimisen taitojen harjaannuttamista. Niinpä meidän eskarivuosi alkoi Kaverikerholla, jonka toteutimme yhteistyössä esiopetuksen kuraattori Minna Klutaksen kanssa.


Kaverikerhoon valmistauduimme askartelemalla toinen toisillemme nimilaput, jotta Minna muistaisi helpommin kaikkien nimet. Arpomalla päätimme, kenelle kaverille nimilapun sai tehdä. Sitten olikin tärkeää miettiä, mistä muodosta ja mistä väristä kyseinen kaveri pitää. Nimilappuja tehdessään eskarit tutustuivat kavereiden nimien kirjoitusasuun  ja tarrakirjoittimen käyttämiseen.



Kaverikerhon tavoitteena oli yhteisen toiminnan avulla luoda eskariryhmäämme yhteenkuuluvuudentunnetta, vahvistaa kaverisuhteita ja harjoitella sosiaalisia tilanteita. Kaverikerho kokoontui viisi kertaa ja jokainen kerhokerta eteni aina samalla tavalla eli  

 1. Leikki
 2. Kuunteluharjoitus
 3. Pöytäteatteri
 4. Leikki
 5.  Suunnistaja-hali

  Leikit olivat tutustumista ja ohjeen mukaan toimimista tukevia harjoituksia. Ne olivat yksinkertaisia ja hauskoja, joten jokaisen eskarilaisen oli helppo osallistua. Leikeissä pääsimme liikkumaan ja toimimaan yhdessä.

Kuunteluharjoituksen tarkoituksena oli rauhoittuminen ja keskittyminen. Silmät suljettuina pinnistelimme kuuloamme, jotta kuulisimme ääniraudan äänen mahdollisimman pitkään. Eskareille tästä tuli lähes kilpailu, joten moni kuuli tai oli kuulevinaan äänen pitkään sen jälkeen, kun eskariopen korvissa ääni oli jo hiljentynyt.

Pöytäteatterissa käytimme Suomen Mielenterveysseuran aineistoa ” Eläinlasten elämää – mielenterveystaitoja pöytäteatterin keinoin”. Pöytäteatterin tarinat kertovat metsässä asuvien eläinlasten välisistä kommelluksista ja arkisista hetkistä, joissa tarvitaan tunteiden ilmaisemista, kannustamista ja jämäkkyyttä. Tarinoiden kautta eskarit pääsivät harjoittelemaan mm. kaverin mukaan ottamista, toisten mielipiteiden huomioimista, anteeksipyytämistä ja auttamista. Ensiksi aikuiset esittivät tarinaa, joka keskeytyi juuri, kun eläinlasten välille tuli ristiriitaa. Eskarien kanssa keskustellen pohdimme eläinlasten tilannetta, mistä ristiriita johtui ja miten sen voisi ratkaista. Sitten eskarit vuorollaan pääsivät Minnan kanssa esittämään tarinan loppuratkaisun.
                             


Jokainen kerhokerta päättyi Suunnistaja-haliin eli tiivis piiri, kädet vierustoverin olkapäille ja yhteen ääneen kannustussanat : ”Hyvä Suunnistajat!” Loistava keino luoda yhteenkuuluvuudentunnetta, antaa palautetta onnistuneesta  toiminnasta ja kannustaa ennen vaikealta tuntuvaa toimintaa. Suunnistaja-halia olemme jo käyttäneet eri tilanteissa ja se tulee varmasti kulkemaan mukana koko eskarivuoden ajan.

Viimeisen kerhokerran viimeinen leikki oli ”Kehu kaveria”. Yksi eskarilainen meni piiloon peiton alle ja muut pohtivat yhdessä, missä kyseinen eskari on hyvä ja taitava. Sitten joku eskarikavereista meni kertomaan peiton alla olevalle eskarille nämä kehut. Jokainen sai vuorollaan olla peiton alla ja kuulla kivoja asioita itsestään. Eskariryhmästämme löytyy mm. kiva kaveri, joka ottaa leikkeihin mukaan, innokas futiksenpelaaja, junaleikin kehittäjä, eskari, joka osaa jo lukea, loistava Minecraft-pelaaja, hienojen kärrynpyörien tekijä, taitava leikkijä, eskari, joka on aina hiljaa lepohuoneessa ja hyvä askartelija. Eskariope aivan liikuttui kuullessaan, miten eskarit tunnistivat toistensa vahvuuksia ja puhuivat kauniisti toisistaan.

Eskarit ihastuivat pöytäteatterin eläinlapsiin Pupuun, Peuraan, Suteen, Siiliin, Siilin pikkusiskoon ja Pöllöön. Niinpä askartelimme keppinuket, joiden kanssa eläinlasten seikkailut metsässä jatkuvat. 


Suurkiitos meiltä kaikilta Minnalle!!! Kaverikerhossa oli mukavaa!!!

Eskariope Kati Vuorela ja Suunnistajat / Keihäspuiston päiväkoti





torstai 5. lokakuuta 2017

Kilterin Sadepisaroiden syyskuinen luontokoulupäivä



Elokuussa saimme ihania uutisia; meidät on valittu Vantaan luontokoulun kummiluokaksi. Sen lisäksi, että teemme lähes viikoittain metsäretkiä, saamme viettää tulevan lukuvuoden aikana neljä päivää luontokoululla ja sen lähimetsissä Sotungissa. Luontokoulun innostavien opettajien Katjan ja Ollin johdolla saamme tutkia, oppia, kokea ja haltioitua luonnon ihmeistä.


Ensimmäinen luontokoulupäivä koitti 19.9. Olimme valmistautuneet matkaan hyvin eväin, kotoa otettiin mukaan ekoeväät: leivät ja hedelmät rasiaan ja päiväkodilta makkarat ja mehutiivistettä ja hedelmiä. Reppuun oli pakattu eväiden ja varavaatteiden lisäksi myös iloista retkimieltä.



Perillä meidät ottivat vastaan Luontokoulun historiaa henkivän talon lisäksi Katja ja Olli. Saimme kuulla tarinaa hiirestä, joka etsi turvapaikkaa ketulta. Koko porukalla leikimme alkuleikkinä ”kettu ja hiiret” –leikkiä. Sitten jakauduimme tuttuihin pienryhmiimme ja saimme tehtäväksi rakentaa lähimetsään hiirille pesiä. Pohdimme, missä hiiret viihtyvät, mitä ne syövät ja minkälaisesta ympäristöstä ne pitävät? Niinpä hiirille syntyi useita viehättäviä koloja sammal- ja lehtipehmusteineen, katoksineen, keinuineen, liukumäkineen, nuotioineen ja ruokavarastoineen. Kiertäessämme tutustumassa kavereiden tekemiin pesiin, haistoimme kutsuvan savun tuoksun. Olli oli sytyttänyt nuotion ja lounaaksi paistoimme makkaraa ja nautimme herkullisista eväistä.

Evästauon jälkeen nousimme vähän kauemmaksi metsään, jossa saimme kuulla erilaisista metsässä asuvista ötököistä. Saimme opastusta ötökkäpurkkien käyttöön ja lähdimme etsintämatkalle kurkkaamaan kivien, lehtien, oksien ja keppien alle. Hellävaroen poimimme ötökkä-aarteet purkkeihin ja lopuksi tutkimme yhdessä, mitä kaikkia metsän pienimpiä löysimme. Ja löytyihän niitä; lukkeja, hämähäkkejä, satajalkaisia, sittiäisiä, kotiloita, kastematoja. Lopuksi päästimme ötökät takaisin omiin puuhiinsa.



Iso osa eskaripäiväämme oli myös bussilla ja junalla tehdyt matkat, ja niihin liittynyt aikataulujen ja erilaisten merkkien pohtiminen sekä tietysti muiden matkustajien huomioiminen liikennevälineissä. 

Odotellessamme bussia Tikkurilan asemalla ehdimme laulaa lurauttaa Hiiren aakkoslaulun ja pyynnöstä lauloimme myös bussikuskille. Lisäksi pohdimme terveellisiä ja roskattomia eväitä, metsään sopivia varusteita ja opimme valtavasti uutta tietoa hiirten ja ötököiden elämästä.

Innolla odotamme seuraavaa luontokoulupäiväämme!

Helena Lehto, lto
Kilterin pk:n esiopetusryhmä Sadepisarat

perjantai 8. syyskuuta 2017

Eteistuntuma

Esiopetuksen lukuvuosi 2017-2018 Myyrmäen Patotien päiväkodissa käynnistyi  suunnitellusti rauhallisissa puitteissa. Tavoitteena ryhmän kasvattajilla oli rauhallinen, vastaanottavainen ja luonteva esiopetuslukuvuoden alkutunnelma. 
Esiopetusvuoden alkajaisiksi Viherpeipot ovat tutustuneet omaan kehoon  Minä-aiheen puitteissa. Lapset piirsivät päiväkodin hiekkapihalla parityöskentelynä parin kehosta ääriviivakuvan maahan; samalla sanallistaen tiedossa olevien kehon osien nimiä. Tuttu leikkilaulu Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat viritti tunnelmaan innostaen, ilostuttaen ja herättäen mielenkiintoa, oman kehon tuntemusta, sekä kehon osien nimeämistä laulaen. 
Ulkotyöskentelyn jälkeen lapset piirsivät ja valmistivat omat keppinuket seikkaperäisen kehon osien tarkastelun jälkeen. Mihin näitä hauskoja omakuva-keppinukkeja sitten käytetään? Tietenkin nukketeatteriin! Iltapäivällä omatoimiset esikoululaiset rakensivat katsomon ja nukketeatterin näyttämön. Osa lapsista istui katsomossa, jossa opekin sai olla mukana. Toinen ryhmä esitti heille improteatteria keppinukeilla. Jatkossa lapset käyttävät keppi-nukkeja keskustelupiirissä. Keppinukkien välityksellä moni toive ja mielipide saa luontevasti sanallisen muodon. J

Minä-aihe jatkui luontoretkellä lähimetsässä. Opettaja oli kertonut aamupäivän retken sisällöstä retkivuorossa olevalle ryhmälle ja lapset olivat koko ryhmän yhteisessä aamukeskustelussa ratkaisseet taululle kirjoitetun kuvallisen salasanan arvoituksen. Salasana oli KÄSI. 
Retken aiheena on valmistaa maataidetta, johon liittyy KÄSI. Jokainen lapsi keräsi kukkia, lehtiä, käpyjä, keppejä, heiniä; kaikkea mahdollista luonnossa kasvavaa ja kerättävissä olevaa tasaiselle maalle taiteiltavaa taulunkehystä varten.  Valmiin taulunkehyksen sisälle lapsi asetti omat kätensä. Ope ripotteli käsien ja maan päälle jauhoja. Sitä lapsen havaitsevaa aistielämystä kun jauhojen viileys ja hentous tuntui lapsen käsien päälle - ei voi riittävästi kuvata! J Ihastus lapsen nähdessä kättensä työn on säilössä open elämyspankissa!
 J Onks’ noi mun kädet? JJJ Hieno! J J J
Ryhmämme lastenhoitajalla on hallussaan vuorovaikutustaitoja harjaannuttava Kuvakki- materiaalin osaaminen. Kutsumme Kuvakki-toimintaa Lasten leikkikerhoksi. Leikkikerhossa lapset ovat puhaltaneet höyheniä, jonka toinen pyydystää omalle tyynylleen. He ovat tehneet tunneleita jaloillaan, joiden läpi yksi lapsi vuorollaan mönkii. He ovat koetelleet voimaansa ja luottamusta tyynyllä työntäen toisiaan. Hauskaa, mukaansa tempaavaa ja arvokkaita  kaveritaitoja harjaannuttavaa leikkitoimintaa! 
”Minän ympäristöön”  esikoululaiset ovat tutustuneet tablettien kanssa kuvatessa omaa paikkaansa sekä Myyrmäen urheilukentällä liikunnassa juoksun, pituushypyn, keihäänheiton ja kuulantyönnön lajeissa.  
Seuraavaksi Minä-aihe laajeni perheen ja kodin maailmaan. Päivä alkoi totutusti open tauluun piirtämällä kuvasalasanalla. Esikoululaiset ratkaisivat sanaksi PERHE. Opettaja alusti kertoen ja keskustellen seuraavaa aihetta. 

Teimme retken, jossa lapset keräsivät sopivankokoisia keppejä ennalta puhutusti kodin kattoa, seiniä ja lattiaa varten.  Lapset pitivät yllä muistikuvaa piirustuspaperin koosta  hahmotellessaan oman kodin rakenteita maahan taiteillen. Seuraavana eskaripäivänä lapset piirsivät oman perheensä ja rakensivat liimaten keräämänsä kepit ja oksat kodiksi perheen ympärille.
Jatkamme aihetta keskustellen perheestä, erilaisista perherakenteista, päiväkodin ryhmästä ja erilaisista yhteisöistä joihin ryhmämme lapset kuuluvat.

Viherpeippojen ryhmän toiminta on toistaiseksi ollut kohtuullisen aikuisjohtoista näin lukuvuoden aluksi. Alun käynnistämisen jälkeen tulemme siirtymään vähitellen esikoululaisia osallistaviin eheyttäviin projektityöskentelyihin lasten ideoita, havaintoja ja kokemusmaailmoja laajentaen ja kannatellen.

Mirja Taimisto, Viherpeippojen esiopetusryhmä
Patotien päiväkoti







torstai 27. huhtikuuta 2017

A-kirjaimesta Avaruuteen

Ryhmän nimen valinta

Syyslukukaudella eskarit äänestivät keskuudessaan ryhmän nimeksi Pantterit. Nimiehdotuksia oli useita, joista äänestyksellä valitsimme lasten kuukausikokouksessa sopivan. Varsin ajankohtainen nimiehdotus kuusivuotiaan esioppilaan elämässä (!) oli Hampaat. Avasin havainnollistaakseni lapsille muutaman arjen tilanteen, jolloin Hampaat ryhmän nimeä käyttäisimme. Makustelimme kaikkia ryhmästä tulleita nimiehdotuksia ääneen. Siten eläytyen nimen toimivuuteen eskaritoimintamme käytännössä. 

”Missä kaikki minun hampaani ovat?”  ”Tulkaa Hampaat niin pääsemme syömään!” ”Kolme Hammasta onkin tänään poissa.” Totesimme vastaavasti, että tietyssä yhteydessä Hampaat nimi olisi oikein toimiva: ”Pureskelkaa Hampaat ruokanne hyvin!” ”Hampaat pesulle!” 

Arvatkaa, oliko meillä hauskaa?! Eri vaihtoehtoja punnitessamme eskarini tulivat siihen tulokseen, että jonkun eläimen nimi voisi toimia paremmin. Ryhmän nimeksi hilpeyttä herättäneen ja arvattavasti tiukan äänestyksen tuloksena lapset valitsivat Pantterit. Ryhmän värikin he äänestivät: Mustat. Päiväkodissamme oli syksyllä teemana Matka maailman ympäri. Viisailla oli Afrikka, joten Pantterit nimi sopi yhteen teeman kanssa. 

Kirjaimiin tutustuminen eri aistikanavia käyttäen

Pantterit ovat tutustuneet kirjainten maailmaan monipuolisesti eri aistikanavia apuna käyttäen. Olemme tutkineet visuaalisesti isojen ja pienten kirjainten muotoja niin haamukirjoittaen ilmaan ennen kynä- ja piirtämisharjoituksia, kuin retkillämme luonnon ja ihmisen rakentamista muodoista löytäen. Kerran ollessamme läheisessä leikkipuistossa ja kirjaimen muotoja etsiessämme emme enää löytäneet U-kirjaimia. Sitten yksi lapsista hihkaisi: Hei, leikkipuiston telineessähän on U-kirjain väärinpäin! Nykyisin tarkastelemme ja tutkimme kirjaimia kantilta jos toiselta; väärinpäin, oikeinpäin, sivuttain ja peilikuvana. Ääneen ja nimeten. Tiedostaen kirjaimen suunnan. Silmä harjaantuu näkemään ja havaintokyky terästyy huomaamaan, kun tarkkaavaisuutta ja aisteja harjoittaa tiedostaen. 



Auditiivisia ja kinesteettistä aistikanavaa olemme hyödyntäneet suujumpan ja motoristen harjoitteiden keinoin kuten ”Mam-mam-Mem-mem-Mim-mim-Mum-mum-Mym-mym-Mäm-mäm-Möm-möm”. Hiljaa ja kovaa. Nopeasti ja hitaasti. Talven pakkaslumeen lapset ovat muodostaneet toiminnallisissa hahmotus- ja ryhmätyöharjoituksissa kehokirjaimia; keho ja mieli saavat vaihtelevasti liikuntaa ja rentoutustuokioita. Tehtävän alussa lapset ovat saaneet ohjeeksi suunnitella ja muodostaa omissa ryhmissään maahan kehokirjaimen. Tämän jälkeen toisen Pantteri ryhmän lapset tulevat katsomaan kun kirjain on valmis ja ratkaisevat mikä kirjain on kyseessä. 

Lasten kuukausikokoukset ja teemavalinnat

Lukuvuoden aikana olemme lastenkuukausikokouksissa valinneet toimintaamme lasten ideoista teemoja, joissa olemme työskennelleet eheytetysti esiopetuksen eri sisältöalueita: Tutkimme Luontoa, Joulun aika, Avaruus. Kevään seuraavaksi teemaksi olemme jo alustavasti miettineet Vedessä elävät ötökät ja kevään hyönteiset. Projektityöskentelyn ajatuksella olemme teeman alkaessa miettineet mistä ja kuinka saamme tietoa sekä millä keinoin haluamme teemaa työskennellä havainnollisesti. 

Toistuvasti olemme hakeneet materiaalia kirjastosta, googlaamalla padilta tai kannettavasta, luontoretkiltä ja valmistaneet materiaalia itse. Meneillään olevan  Avaruusteema tutkimuksen käsittelyssä on aurinkokuntamme planeetat. Tavoitteenamme on valmistaa Aurinko + 8 planeettaa + kääpiöplaneetta Pluto suhteutettuna lähelle kokosuhdetta toisiinsa. Menetelmänä paperimassan liimaaminen ilmapallon päälle, kuivatus ja maalaus. 

Tässä oli muutama poiminto Pantterit esiopetusryhmässäni käyttämistäni lasta osallistavista, toiminnallisista, iloisista ja ilmaisullista oppimista edistävistä eskarivuoden 2016-2017 työskentelyistä. Koen esiopettajana eskarilaisteni kouluvalmiuksien harjaantumisen ja oppimaan oppimisen motivaation olevan kohdallaan. Heidän ajattelu-ja keskustelutaitonsa ovat harjaantuneet lasten kokouksissa sitten syksyn aloituksen. Ryhmässä toimiminen, pienryhmä- ja parityöskentely ovat myös harjoittelun myötä kehittyneet. 

Teemme vilkasta yhteistyötä ”seinänaapurimme” Tammiston opetuspisteen kahden 1.lk:n kanssa lähes kuukausittaisissa toiminnallisissa tapaamisissa. Seuraavan yhteistyö tapaamisen aihe on Kuvataide.

Mirja Taimisto
Lastentarhanopettaja
Touhula päiväkodit / Loistovekara / Viisaiden Pantterit 

torstai 13. huhtikuuta 2017

Huppuhäntien Ystävänpäivä–kahvila 14.2.2017

Matarin päiväkodissa, Huppuhäntien ryhmässä on 17 eskaria. Eskareiden joukkoa vahvistaa 4 alle esiopetusikäistä lasta. 

Alkuvuodesta ryhmässä heräsi ajatus kahvilan pitämisestä. Ajatusta lähdettiin viemään eteenpäin keskustellen pienryhmissä. Mikä kahvila on? Mitä siellä tapahtuu? Mitä siellä myydään? Miltä kahvilassa näyttää? Ketä siellä työskentelee? Mitä työntekijät siellä tekevät? Missä kahvila pidetään? Ja monia, monia muita asioita ja kysymyksiä pohdittiin.

Päätettiin, että kahvila pidetään ystävänpäivänä. Kahvila olisi avoinna päiväkodin salissa aamupäivän, kaikille päiväkodin lapsille yhdessä vanhempien tai esimerkiksi isovanhempien kanssa.
Kahvilaan haluttiin itse leipoa tarjottavia – sekä kotona yhdessä perheen kanssa tai ainakin päiväkodissa kavereiden kanssa. Syötävien tarjottavien lisäksi kahvilassa päätettiin tarjota myös kahvia, teetä ja mehua.

Päiväkodissa leivottavien herkkujen listaa jouduttiin hieman äänestämällä karsimaan, koska lapset listasivat todella pitkän listan erilaisia herkkuja makeista suolaisiin! Listan ”ulkopuolelle” jääneistä herkuista oli sitten mahdollisuus valita myös kotona leivottavia juttuja.      

Kahvilaa varten valmistauduttiin maalaamalla ”Kahvila” –kyltit, tietokoneella kirjoitettiin ilmoituskutsut jokaisen ryhmän oveen – ja tietenkin – leipomalla. Päiväkodissa lapset leipoivat kauralastu-keksejä sekä suklaa – ja sitruunamuffinsseja. Tämän lisäksi lasten perheet osallistuivat kahvilan tarjontaan leipoen kotona erilaisia herkkuja. 


Edellisenä päivänä päiväkodin sali sisustettiin. Seinille tuli sydämiä, ystävänpäivätoivotuksia, lasten piirustuksia ystävyydestä… Taidenäyttely kun oli yksi lasten toiveista kahvilaan! Saliin kannettiin pöydät ja tuolit, tarjoilupöytä katettiin valmiiksi. Kahvilaan haluttiin myös sopivaa taustamusiikkia tunnelmaa luomaan. Lasten kanssa sovittiin, että jokainen pääsee ”työskentelemään” kahvilaan – toimimaan kassana, tarjoilijana, pöytien siivoojana. Mitä saisi olla?, Kiitos, Ole hyvä – olivat tärkeitä avainsanoja hyvässä palvelussa, joita harjoiteltiin myös kotona käytössä ennen kahvilaa. 


Ystävänpäivän aamuna Ystävänpäivän-kahvila avattiin asiakkaille ja asiakkaitahan riitti aina sulkemisaikaan saakka! Lapset pääsivät näyttämään taitojaan asiakaspalvelemisessa – pöytiin tarjoilemisessa, kassana, siivoojana. 

Kahvilasta saatu tuotto käytetään kevään aikana yhteisellä päätöksellä, johonkin mukavaan, yhteiseen tekemiseen.    

Palkitsevaa oli nähdä lasten toimiminen yhdessä ja innokkaana, yhteisen tekemisen äärellä. Jokainen hoiti oman roolinsa ylpeydellä omasta osaamisestaan! 


torstai 30. maaliskuuta 2017

Miltä rakastuminen tuntuu? Miksi ihminen rakastuu?

Kilterin päiväkodin Sadepisaroiden esiopetusryhmän pienryhmissä kävi syksyn aivoriihissä kuhina. Mitkä olisivat tänä syksynä kiinnostavia asioita oppia ja ottaa selvää? Mitkä asiat pohdituttavat ja kutkuttavat uteliaisuutta? Ideoita sinkoili ja lopulta lapset valitsivat kiinnostuksen kohteistaan kolme aihetta äänestämällä. 



Projektien aiheiksi valikoituivat Koirat, Pokémonit ja Ihminen. Kukin ryhmän kolmesta kasvattajasta lähti vetämään yhtä projektia kolmen pienryhmän kanssa. Sain aiheekseni ihmisen. Yksi pienryhmistä halusi tietää lisää ihmisen kasvamisesta, toista ryhmää kiinnosti hengittäminen ja kolmas porukka halusi vastauksia liittyen rakastumiseen.

Ryhdyimme tuumasta toimeen. Rakastumista lapset halusivat visualisoida piirtämällä aidon kokoisen toisistaan tykkäävän parin. Omasta pienryhmästä löytyivätkin malleiksi Minttu ja Pyry, jotka ystävystyivät heti syksyllä ja ovat olleet siitä asti läheiset kaverit. Samalla kertasimme kehonosat ja keskustelimme juhlapukeutumisesta. Ryhmäläisten mukaan rakastuminen tuntuu sydämessä, vatsassa (tuntuu perhostelua), käsissä (tekee mieli halata), silmissä, suussa (sanoo jotain ihanaa) ja jaloissa. Lopputuloksena oli myös, että ihminen rakastuu, koska tykkää ihan hirveästi jostakusta ja haluaa perheen. Keskustelimme myös erilaisista perheistä.

Lapset olivat sitä mieltä, että rakastuneet haluavat mennä naimisiin, joten täytyisi vielä järjestää häät. Koko ryhmä piti itsestään selvänä, että Minttu ja Pyry saisivat toimia vihittävänä parina. Häitä varten tarvittaisiin tietysti pappi, kutsuvieraat, koristeita ja täytekakku! Pienryhmän jäsenet askartelivat koristeita kakkupöytään, suunnittelivat tarjoilun, kauppalistan ja kutsut. Juhlavieraiksi kutsuttiin eskarin kaksi muuta pienryhmää. Kahden lapsen delegaatio kävi neuvottelemassa päiväkodin johtajan kanssa kakkutarpeiden hankinnasta. Kaupassa käytiin ostoslistaa lukien ja hintoja vertaillen. Kakkupohjaa varten tutkimme reseptejä ja laskimme tarvittavat määrät aineksia. Kakkua pääsivät leipomaan myös muiden pienryhmien eskarilaiset.



Vihdoin koitti suuri juhlapäivä; projektin esittely toisille ja häiden vietto. Sitä ennen tosin aamun ensimmäisenä puhteena oli pöydän kattaus; piti laskea sopiva määrä mukeja, lautasia, lusikoita ja serviettejä. Kakkupöytä ja täytekakku koristeltiin ja piparit aseteltiin tarjolle.


Projektin esittelyssä pienryhmä kertoi oivalluksistaan ja tiedoistaan toisille ryhmille ja esitteli upean maalauksensa. Sen jälkeen seurasikin odotettu pieni vihkiseremonia; Prinsessa Ruususen häämarssin soidessa hääpari asteli juhlaväen ja papin eteen. Allekirjoittanut sai kunnian toimia ”pappina” ja vihkiä parin. Juhlaväki käyttäytyi upean arvokkaasti parhaimpiinsa pukeutuneena. Onnitteluseremonian jälkeen hääpari leikkasi kakun ja saimme kaikki herkutella hetken ennen häävalssia ja tansseja. Lopuksi kokoonnuimme tietysti vielä yhteiskuvaan. 


Ihmisprojekti oli kaiken kaikkiaan todella antoisa ja lapset nauttivat siitä, että etenimme heidän kiinnostuksensa mukaan ja kasvattajat mahdollistivat heidän ideoidensa toteutumisen. Lapset olivat projektissa vahvasti osallisina ja vaikuttajina, oppimassa yhdessä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Projekti sisälsi mm. niin ajattelua kuin vuorovaikutustaitojakin haastavia tehtäviä, kulttuurisia taitoja, itsestä ja toisista huolehtimisen taitojen pohdintaa sekä monilukutaitoa.

Tämän kevään uudet projektit ovat jo alkaneet ja Sadepisaroissa on tekemisen ja oppimisen iloinen meininki päällä!

Helena Lehto, lto


perjantai 17. maaliskuuta 2017

Luistelua luonnonjäällä Hansilaiseen tapaan - Liikunta on pop!

Helmikuun aurinko lämmittää jo. Sitä ei voi olla huomaamatta. Sen säteitä haluaa itseensä. Suurin osa eskarilaisista on saapunut paikalle lounaan aikaan ympärivuorokautiseen Hansin päiväkotiin, joten ruokailun jälkeen on hyvä ajankohta suunnata luistelemaan. 

Päiväkodin lähellä on Rekolanmäen koulun urheilukenttä, joka jäädytetään talvisin. Liikunta on pop. Sitä pidetään aktiivisesti mukana joka päivä eri muodoissaan. Perinteisten palloilulajien lisäksi eskarilaiset kehittelevät omia lajejaan vuoden aikana. Ehkä niistä lisää joskus myöhemmin.

Näin se menee: Valitse ajankohta, keskustele lasten kanssa aiheesta, tiedota vanhemmille sähköisesti.
Toiminta: Auta puolille lapsista luistimet jalkaan ja kypärät päähän jo päiväkodissa lämpimissä tiloissa. Valmiit lapset pulkkiin, kiitos. Toinen puoli ottaa luistimet mukaan ja toimii pulkkakuskeina eli vetää pulkissa olevat lapset kentälle. 
Nautitaan kylmänä tai viileänä. Lämpimällä säällä hikoillaan sopivasti. (Systeemin avulla henkilökunnan näpit saattavat pysyä vähän pidempään toimintakykyisinä.)

Lasten kommentteja yhden tai kahden luistelukerran jälkeen: ”Mä osaan jo luistella.” Kato mikä vauhti!” ”Opeta mulle.” ”Tää on kivaa.” ”Mä haluun huomenna uudestaan.”

Lopuksi opetetaan miten luistimet saa itse pois jalasta. Että kannattaa istua lumipenkalle lähelle omia jalkineita. Miten luistimien nauhat löysätään. Lapset pakkaavat välineet pulkkiin ja vetävät ne takaisin päiväkodille.



PS. Kentälle reitti on pelkkää alamäkeä, kentältä päiväkodille nousee mäki ylös. Liikkuminen ja lukeminen kannattaa aina!

Helmikuussa 2017
Kai Lehtisalmi, Hansin päiväkoti