tiistai 27. syyskuuta 2016

Kurkistus Kannuskujan eskarin ikkunasta


Syksy 2016 alkoi Rosmariineissa monin uusin kuvioin. Ryhmässä aloitti paljon uusia eskarilaisia (toki osa ”vanhoja” tuttuja), uusi tiimi (allekirjoittanut ainoa edelliseltä kaudelta jatkava), uusi esiopetussuunnitelma (siinäkin onneksi jotain tuttua) ja hieman twistiä toi varhaiskasvatuslain muutos, jonka myötä ryhmäämme yhdistettiin kourallinen pienempiä lapsia sekä osa-aikainen lastenhoitaja. Uudet tuulet alkoivat heti puhaltamaan, kun kilpaa syksyn lämpimän auringon ja ruskan värjäämän luonnon kanssa alkoivat sinkoilla ideat tulevan vuoden suunnitelmista.


Uusi esiopetussuunnitelma oli otettu suurennuslasin alle jo keväällä ja samoihin aikoihin saimme mahdollisuuden osallistua syksyllä alkavaan Kumous -hankkeeseen (Palvelutalouden vallankumous – ihminen digitalisaation keskiössä), jonka myötä kanssamme tulisi kulkemaan kirjaston pedagoginen tiimi sekä matkaamme seuraamaan VTT:n tutkijatiimi. Hankkeen tavoitteena on luoda malli yhteistyöstä kirjaston ja esiopetuksen välille. Pilottina toimii kolme kirjasto-esiopetusryhmä yhteistyötiimiä Vantaalla. Yhteisen kokeilun tavoitteeksi päätimme aikuisten kesken luoda eskareiden kanssa pelin, joten otimme pelaamisen yhdeksi osaksi arkeamme.


Erityisen innoissani olin lasten mielenkiinnonkohteiden keräämisestä, koska niiden avulla saatoin hiukan hallita omien ideoiden rönsyilyä ja koota lasten toiveista yhtenäistä kokonaisuutta. Lasten ideoita alkoi jo keväästä kerääntyä keoksi: luonto, avaruus, dinosaurukset, ponit, liikuntalajit, teemaleikit, kartano, linnat, liikenne, retket, bussilla matkustaminen, kartat, rastit ja aarteet sekä minä ja kaverit. Eskarit ovat toivoneet mm. keijuprinsessaleikkiä, koiran taluttamista, nyrkkeilyä, karkkipäivää, oppia ystävyyttä, tutkimusta siitä mihin roskat menevät jne. Toki kirjaimet ja lukemaan oppiminen sekä numerot ja laskeminen ovat lapsia kiinnostaneet, mutta äänestettäessä mielenkiintoisinta aihetta voittajaksi nousi luonto ja eläimet. 


Ihanan laaja aihe sinänsä, että siihen on helppo yhdistää niin avaruus, ihminen ja eläimet kuin retkeily, kartat tai liikennesäännöt, eli oikeastaan kaikki toiveet on mahdollista linkittää tähän teemaan. Tutustumisen ja ryhmäytymisen lomassa olemme käyneet lähialueen leikkipuistoissa, metsissä, Håkansbölen kartanolla, Hevoshaankoululla ja kirjastolla. Luonnollisesti syksyn muuttuvan luonnon merkkien seuraaminen on kuulunut arkeemme elokuusta lähtien ja olemme tutkineet niin pihkaa, tammenterhoja, pihlajanmarjoja kuin koppakuoriaisia ja oravia. Kirjastolle veimme kirjeen tulevan syksyn suunnitelmistamme sekä kiinnostuksenkohteistamme. Paluumatkalla pidimme puistossa eskareiden kokouksen, jossa päätimme projektin nimeksi Luonnontutkijat.


Näin paljon olemme ehtineet jo kokea reilussa kuukaudessa. En malta odottaa mitä kaikkea ehdimmekään oppimaan ja näkemään kevääseen mennessä :)

- Heidi Härkönen -

torstai 8. syyskuuta 2016

Millaista esiopetus on Leinelässä? Meillä leikitään!


”Uusi esiopetusvuosi ja uudet esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet, uudet tiimit ja uudet lapset esiopetusryhmissä.” 
”Paljon uusia asioita ja paljon suunniteltavaa.” 
”Tuntuu haasteelta, mutta onneksi mielenkiintoiselta sellaiselta.” 
”Kaksi isoa eskariryhmää, joista toisessa vielä osa viskareita.” 
”Yhteisen suunnittelun järjestäminen on haastavaa, mutta yhteistä pitäisi tietenkin saman päiväkodin eskareissa olla.” 
”Halutaan olla me.”



Lähimetsän pöllövaari oli kouluttanut edellisen vuoden esikoululaisista metsäagentteja, joten kokemusta leikillisestä esiopetuksen teemoittamisesta meillä oli. Samaa pöllövaari-projektia emme kuitenkaan halunneet tänä vuonna jatkaa. Joukkoon oli saapunut uusia työntekijöitä ja ”vanhoille” lapsille teema oli jo ehkä liiankin tuttu sekä lasten ideoille ja toiveille pitäisi olla tilaa. Emme voineet suunnitella kaikkea valmiiksi ilman lapsia.

Metsä
 ja salaperäiset leikit olivat kuitenkin päiväkotiimme läheisesti liittyviä teemoja, joten niiden pohjalta idea kumpusi. Yhden työntekijän aarteista löytyi suuri kettukäsinukke ja siitä se ajatus sitten lähti. Aikuisen johdattelemana aloittaisimme yhteisen Kettu-projektin. Salaperäinen metsän kettu, jolla ei ollut edes nimeä, lähestyisi lapsia pyytäen lupaa osallistua eskariin, haluten  oppia lasten kanssa uusia asioita, mutta samalla opettaen lapsille omia tietojaan. Ja kaikki mitä sen jälkeen tapahtuu, kumpuaa lasten ideoista ja kommenteista.


Löyhä, mutta samalla yhteinen teema antaa kahdelle ryhmälle molemmille vapauden toteuttaa projektia omista lähtökohdistaan ja ryhmän tarpeista. Teema ei kuitenkaan ole niin sitova, etteikö lasten omista mielenkiinnonkohteista kumpuavat teemat olisi mahdollisia. Lasten ideoiden pohjalta uusi EOPS ohjaakin esiopetusta toteuttamaan. Kettu kulkee mukana, leikkii ja tutkii yhtenä eskarina, luoden kuitenkin koko vuodelle yhteen nivovan teeman. Se yhdistää kaikkia pienryhmiä ja kahta eskariryhmää sopivasti yhteiseen ”Me henkeen”.

Ketun kanssa voi sukeltaa kaikkeen, esimerkiksi Pokémonien maailmaan. Pokémonit tuntuivat nimittäin olevankin alkusyksyn mielenkiintoisin juttu. Pokémon GO! Ja niinpä päätimme tarttua teemaan saman tien.

Pokémoneista tulostettiin väristykuvia. Niistä harjoiteltiin piirtämään ikkunaa vasten omalle paperille oma Pokémon-hahmo ja ne väritettiin. Pokémon-palloja askarreltiin. Paperipallot otettiin pihalle mukaan ja juostiin näkymättömiä Pokémoneja niillä saalistaen. Kun näkymättömät Pokémonit oli kaikki napattu, siirryimme sisätiloihin. Sisällä kuljimme pohjapiirustuskartan avulla tai tabletilta huoneista otettuja kuvia katsellen etsimässä sisälle piiloutuneita Pokémoneja. Sisältä löytyneet Pokémonit vaativat suorittamaan toiminnallisia tehtäviä (mm. suujumppa) ennen kiinni jäämistään. Iltapäivisin pöydän täyttivät Hamahelmi-laatikot, kun pyöreisiin alustoihin taiottiin yhdessä Pokémon-pallojen värisiä (niitä on todellakin useita eri värisiä) Hamahelmi-taideteoksia.






Ensimmäisten viikkojen kestänyt innostus, ensimmäinen projekti. Mukaan lähtivät niin pojat kuin tytötkin. Aikuisista puhumattakaan :). Ja mitä me opimme? Yhdessä tekemisen iloa, kokemusten jakamista, viivan hahmottamista ja väritystaitoa, leikkaamista, hienomotorisia taitoja, matemaattista hahmottamista, laskemista, värien lajittelua, vaikeita Pokémon-nimiä, kirjainten jäljentämistä, liikunnallista ulkoilua ja juoksemista, tilan hahmottamista ja kartanlukutaitoa, suujumppaa ja löytämisen iloa. Kaikki oli toiminnallista ja mukaansa tempaavaa!



Mitä Leinelän esiopetusvuosi tulee siis pitämään sisällään? Sitä emme vielä tarkalleen tiedä. Aikuiset pohtivat ja muistavat, eheyttävät kaikki tärkeät sisällöt lapsista kumpuaviin projekteihin, siitä olemme varmoja. Mutta kaksi isoa Leinelän eskariryhmää kulkee nyt yhdessä, metsäketun johdattelemaa salaperäistä polkua pitkin, kohti koulumaailmaa. Leikkien. Ja mitä polulla lopulta tapahtuu riippuu ihan lapsista vain.