Sadas (100) eskaripäivä Keihäspuistossa

Tiistaista 16.8.2016 alkaen meillä Keihäspuistossa on laskettu eskaripäiviä. Eskarit ovat vuorotellen kiinnittäneet seinälle kuluvan päivän numeroidun viirin. Heti ensimmäisenä päivänä sovimme, että sadas eskaripäiviä on juhlapäivä.

Viirejä on ketjussa aina 10 samanväristä. Niitä kiinnittäessä olemme kuin huomaamatta harjoitelleet monia matikkataitoja. Numeroiden luetteleminen sujuu ja niiden kirjoitusasu on tullut tutuksi. Lukujonoa ja kymmenjärjestelmää on harjoiteltu.

Joululoma jälkeen sadas eskaripäiviä oli lähellä ja aloitimme juhlien valmistelun. Eskarit osallistuivat innokkaasti. Ideoita ja ehdotuksia tuli, niistä keskusteltiin ja äänestettiinkin. Sain ilokseni huomata, että eskarien taidot osallistua toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen olivat kehittyneet syksyn aikana. Juhlista oli tulossa oikeasti eskarien juhlat ja aikuiset, niin vanhemmat kuin opetkin, toimivat tukijoukkoina, juhlien mahdollistajina.

Ryhmässämme on eskarien lisäksi 4-5-vuotiaita lapsia (Puput). Eskarit toimivat pääsääntöisesti omana ryhmänään, mutta yhteenkuuluvuudentunne koko ryhmän sisällä on muodostunut. Yhden eskarin lausahdus vahvistaa sen: ”Ei ne ole yhteiset juhlat, jos Pupuja ei kutsuta mukaan. Niille tulee paha mieli.” Kaikki eskarit olivat asiasta samaa mieltä ja Puput kutsuttiin juhlimaan kanssamme.

Perjantaina 20.1.2017 meillä oli koko Suunnistajien ryhmän yhteiset sadannen eskaripäivän juhlat, joissa teemana NAAMIAISET ja NYYTTÄRIT.

Ensiksi lapset esittelivät naamiaisasujaan. Paikalla oli supersankareita uskomattomine voimineen, prinsessoja heiluvine helmoineen, eläimiä pilkkuineen ja karvoineen, satuolentoja siipineen ja sarvineen... Virallisena osuutena tämä monenkirjava juhlaväki tanssi yhdessä poloneesiin ja laski sataan saakka yhtenä kuoron. Sitten päästimme Tiski-Jukan hommiin eli soittamaan lasten toivebiisejä. Valot välkkyivät ja tanssin huuma oli mahtavaa! Välillä nautiskelimme nyyttäripöydän herkkuja. Kiitos tarjoilun järjestämisestä kuuluu eskarien vanhemmille.

Juhlahumun lomassa lapset tekivät numero sataan liittyviä tehtäviä. He värittivät numeron 100 värityskuvana ja tekivät taideteoksen, johon painoivat yhteensä sata kädenjälkeä. Virallinen valvoja suoritti tarkkaa pituuden mittausta ja saimme todeta, että kaikki ryhmämme lapset ovat yli 100 senttimetriä pitkiä. Toukokuussa uusi mittaus ja selvitämme, onko kevään aikana tullut lisää pituutta. Erilaisia rakennuksia ja jonoja lapset tekivät sadasta multilink- tai dublopalikasta tai kertakäyttömukista.

Entä mitä nyt? Tämä kysymys tuli mieleeni jo juhlia valmisteltaessa. 100 eskaripäivää takana ja 100 viiriä seinällä. Kevätkausi vasta aluillaan ja 86 eskaripäivää edessä. Taidamme jatkossa laskea jäljellä olevia eskaripäiviä kohti kesää ja eskarivuoden päätöstä. Viirinauhasta poistamme jatkossa päivittäin yhden viirin aloittaen numerosta 86…

”yli 100 päivää eskarielämää nähnyt ope”

Kati Vuorela

Keihäspuiston päiväkoti / Suunnistajat

Kilteriläiset aarteita etsimässä

Viime kesästä lähtien on Kilterin päiväkodin lapsia nähty etsimässä aarteita. Pisimmät etsintäretket ovat ulottuneet lähes lentoasemalle asti, mutta varsinkin Myyrmäen aluetta on kartoitettu hyvinkin tarkasti. Mistä oikein on kysymys? Kyseiset etsijät ovat olleet Kilterin entisiä ja nykyisiä viskareita, jotka tutustuvat geokätköilyyn eli maastoon kätkettyjen ”aarteiden” etsimiseen.   Geokätköily eroaa normaalista aarteenetsinnästä siten, ettei ”aarteita” oteta itselle vaan ne palautetaan takaisin piiloon muiden löydettäväksi.

Miten geokätköjä etsitään?

”Ne on piilossa ja kännykässä on kartta, ihan niinku merirosvoilla.” 

Geokätköjen etsimisessä hyödynnetään puhelimeen tai tablettiin asennettavaa sovellusta (tässä tapauksessa c:geo), joka näyttää kätköjen sijainnin kartalla ja ohjaa kätkön luokse. Itse kätkön löytäminen ei aina ole yksinkertaista, osa kätköistä on piilotettu taitavasti. Sovellus onneksi näyttää, miten vaikeasta kätköstä on kyse – itse olen lasten kanssa etsinyt helpoimpia. Useimmiten kätköt ovat pakasterasioita tai filmipurkkeja, joiden sisällä on vesitiiviissä pussissa lokikirja, johon kirjoitetaan löytäjien nimet. Osa kätköistä ei löydy suoraan kartan osoittamasta paikasta, vaan kätkön koordinaattien selvittämiseksi pitää ratkaista esimerkiksi laskutehtävä (vaikkapa pylväiden lukumäärä paikassa, johon sovellus opasti). Kätköjä etsitään mahdollisimman huomaamattomasti, jotta ne säästyisivät ilkivallalta. Olen painottanut salaisuuden säilyttämistä niin paljon, etteivät lapset halua kertoa edes päiväkodin muille aikuisille siitä, missä ollaan oltu.

Perhonen-reissaajakoira

”Sen nimi on Perhonen, mut mä kutsun sitä koiraks, ku sillä on se luu tässä.” 

Aina sää ei suosi, kun olisi geokätköretken vuoro. Tästä syystä päätimme lähettää reissaajakoira Perhosen matkustamaan kätköstä kätköön. Kyseessä on avaimenperän näköinen metallilaatta, jonka toiselle puolelle on painettu koodi. Reissaajan löytäjä kirjoittaa koodin nettiin ja näin voimme seurata, missä se matkustaa.  Veimme Perhosen kätköön lähelle Helsinki-Vantaan lentoasemaa ja toivoimme, että se sieltä lähtisi ulkomaille asti. Kirjoittamishetkellä Perhonen matkustaa Ruotsissa, Malmön kaupungissa ja jännitämme, lentääkö se sieltä Brittein saarille tai vaikkapa Kööpenhaminaan.

Allekirjoittaneella on muitakin reissaajia maailmalla ja eräänä sadepäivänä tutkimme yhden reissaajan matkareittiä hyvin yksityiskohtaisesti. Heijastin videotykillä kartan seinälle ja kuuntelimme Google Kääntäjällä lasten valitsemia sanoja niiden maiden kielillä, joita tämä reissaaja oli matkansa aikana kuullut. Kyllä meillä oli hauskaa!

Lisää reissaajakoiran seikkailuista voi lukea osoitteesta: https://www.geocaching.com/track/details.aspx?id=6387889

Ihan paras retki

Otsikon sanat kuulin viime kesänä nyt jo eskariin siirtyneen lapsen suusta. Koska kaikki eskarilaiset eivät olleet kesällä kätköilemässä, piilotin syksyn gurupäivänä yhden rasian päiväkodin sisätiloihin ja yhdessä eskarilaisten sekä heidän opettajansa kanssa etsimme Kilterin omaa kätköä. Mikäli joskus työskentelen eskariryhmässä, aion ehdottomasti ottaa geokätköilyn mukaan opetussuunnitelmaan. Geokätköily kehittää mm. ongelmanratkaisu- ja ryhmätyötaitoja, liikkuminen lisääntyy, lähiympäristö tulee tutuksi ja punaisena lankana on leikillisyys. Suosittelen lämpimästi!

Susanna Tinnilä

Lastentarhanopettaja ja gurupedagogi

Revontuliin tutustumista Kukkopillissä

Meillä Kukkopillin päiväkodissa eskaria toteutetaan pienryhmissä, joissa on kussakin 9-10 lasta. Etenemme jokainen pienryhmä hyvinkin erilailla ja käymme läpi eri asioita eri tahtiin. Tämä johtuu paljolti uudesta opetussuunnitelmasta, jossa toimintaa ohjaavat entistä enemmän lasten toiveet ja mielipiteet. Yhdellä ryhmällä voi olla teemana eläimet, toisella samanaikaisesti avaruus ja kolmannella vaikkapa syksyinen luonto. Teeman sisälle sisällytetään sitten esiopetustavoitteita.

Oman pienryhmäni nimi on Kurkut. Lapset päättivät ryhmän nimen. Hieman rajasimme nimiehdotuksia yhtenäisyyden vuoksi ja nimen toivottiin löytyvän kasvisten laajasta valikoimasta. Juttelimme ensin mitä kasvikset ovat, jonka jälkeen lapset ehdottelivat tuntemiaan kasviksia. Lopulta niistä äänestyksellä voittajaksi suoriutui raikas ja terveellinen KURKUT ! Omasta suustani pääsi kyllä lipsahtamaan, että "Oletteko nyt aivan varmoja ?" Lapset katsoivat minua ihmetellen, kasvoillaan ilme jonka tulkitsin merkitsevän " No höh tietenkin, niinhän me just sanottiin, mitä sä oikein kyselet " :) 

Pääteemana Kurkuilla on ollut syksyn aikana avaruus. Nyt olemme lähentymässä maapalloa ja jatkossa aiheena tulee olemaan maantieto. Näitä aihealueita lapset on toivoneet ja kyllä, he todellakin käyttävät sanaa 'maantieto'. Avaruutta olemme tutkineet mm. Ylen opettajille suunnattujen sivujen videoiden ja informaation avulla, erilaisilla youtube videoilla, lasten kirjoilla aiheesta, lauluilla jne. Lapsille jää hienosti mieleen pientä nippelitietoa, kuten että maapallo mahtuisi Saturnukseen 720 kertaa, Uranukseen 64 ja Neptunukseen 56. 

Esittelen tässä nyt seuraavaksi Revontulista tehdyn tuokion. Me Kurkut aloitamme jokaisen eskarituokion kuuntelemalla energiakelloa. Merkkinä rauhoittumisen hetkelle ovat sanat "Silmät kiinni, korvat auki ja suu suloisesti suppuun. " Lapset kuuntelevat ääntä keskittyneesti, rauhallisesti hengitellen. Näin tuomme ajatukset tuokiolle ja keskitymme tulevaan toimintaan.

Seuraavaksi leikimme salasana – tehtävää, jossa lapset ehdottelevat mahdollisia salaisen sanan kirjaimia. Lapset kilpailevat tässä opettajan kanssa. Tämä on ikään kuin hirsipuu leikki, mutta ilman hirsipuuta. Piirrettävänä aiheena voi olla vaikkapa omenapuu tai talo.  Jos lapsi arvaa salasanaan kuuluvan kirjaimen oikein, sana avautuu enemmän. Osahan osaa jo lukea. Jos lapsi arvaa väärin, niin opettaja piirtää lisää osia valittuun kuvaan.  Kilpailutilanne opettajan kanssa tekee tästä leikistä aina yhtä hauskan!

Salasanasta muodostui tällä kertaa päivän aihe eli Revontulet ! Tabletin, youtuben ja tykin avustuksella seurasimme revontulien räiskyntää ja huikaisevan kaunista tanssia Lapin taivaalla. Tarkkailimme ihastuneina revontulten värejä, muotoja ja liikehdintää.  Puhuimme videon jälkeen siitä, miten revontulet syntyvät noin niin kuin tieteelliseltä kantilta. Mutta kerroin lapsille myös kansanomaisemman tarinan siitä miten kettu ja ketunhäntä liittyvät loimuaviin revontuliin. 

Näiden pohjalta taiteilimme kreppipaperista upeasti leiskuvia revontulia tummalle yötaivaalle  ja liimasimme pisteeksi ii:n päälle vielä kettu repolaisen hangelle nököttämään. 

Hyvään mieleen hyvästä työstä oli hyvä lopettaa tämän kertainen tuokio. 

t. Kukkopillin Kurkut