Miltä rakastuminen tuntuu? Miksi ihminen rakastuu?

Kilterin päiväkodin Sadepisaroiden esiopetusryhmän pienryhmissä kävi syksyn aivoriihissä kuhina. Mitkä olisivat tänä syksynä kiinnostavia asioita oppia ja ottaa selvää? Mitkä asiat pohdituttavat ja kutkuttavat uteliaisuutta? Ideoita sinkoili ja lopulta lapset valitsivat kiinnostuksen kohteistaan kolme aihetta äänestämällä. 

Projektien aiheiksi valikoituivat Koirat, Pokémonit ja Ihminen. Kukin ryhmän kolmesta kasvattajasta lähti vetämään yhtä projektia kolmen pienryhmän kanssa. Sain aiheekseni ihmisen. Yksi pienryhmistä halusi tietää lisää ihmisen kasvamisesta, toista ryhmää kiinnosti hengittäminen ja kolmas porukka halusi vastauksia liittyen rakastumiseen.

Ryhdyimme tuumasta toimeen. Rakastumista lapset halusivat visualisoida piirtämällä aidon kokoisen toisistaan tykkäävän parin. Omasta pienryhmästä löytyivätkin malleiksi Minttu ja Pyry, jotka ystävystyivät heti syksyllä ja ovat olleet siitä asti läheiset kaverit. Samalla kertasimme kehonosat ja keskustelimme juhlapukeutumisesta. Ryhmäläisten mukaan rakastuminen tuntuu sydämessä, vatsassa (tuntuu perhostelua), käsissä (tekee mieli halata), silmissä, suussa (sanoo jotain ihanaa) ja jaloissa. Lopputuloksena oli myös, että ihminen rakastuu, koska tykkää ihan hirveästi jostakusta ja haluaa perheen. Keskustelimme myös erilaisista perheistä.

Lapset olivat sitä mieltä, että rakastuneet haluavat mennä naimisiin, joten täytyisi vielä järjestää häät. Koko ryhmä piti itsestään selvänä, että Minttu ja Pyry saisivat toimia vihittävänä parina. Häitä varten tarvittaisiin tietysti pappi, kutsuvieraat, koristeita ja täytekakku! Pienryhmän jäsenet askartelivat koristeita kakkupöytään, suunnittelivat tarjoilun, kauppalistan ja kutsut. Juhlavieraiksi kutsuttiin eskarin kaksi muuta pienryhmää. Kahden lapsen delegaatio kävi neuvottelemassa päiväkodin johtajan kanssa kakkutarpeiden hankinnasta. Kaupassa käytiin ostoslistaa lukien ja hintoja vertaillen. Kakkupohjaa varten tutkimme reseptejä ja laskimme tarvittavat määrät aineksia. Kakkua pääsivät leipomaan myös muiden pienryhmien eskarilaiset.

Vihdoin koitti suuri juhlapäivä; projektin esittely toisille ja häiden vietto. Sitä ennen tosin aamun ensimmäisenä puhteena oli pöydän kattaus; piti laskea sopiva määrä mukeja, lautasia, lusikoita ja serviettejä. Kakkupöytä ja täytekakku koristeltiin ja piparit aseteltiin tarjolle.

Projektin esittelyssä pienryhmä kertoi oivalluksistaan ja tiedoistaan toisille ryhmille ja esitteli upean maalauksensa. Sen jälkeen seurasikin odotettu pieni vihkiseremonia; Prinsessa Ruususen häämarssin soidessa hääpari asteli juhlaväen ja papin eteen. Allekirjoittanut sai kunnian toimia ”pappina” ja vihkiä parin. Juhlaväki käyttäytyi upean arvokkaasti parhaimpiinsa pukeutuneena. Onnitteluseremonian jälkeen hääpari leikkasi kakun ja saimme kaikki herkutella hetken ennen häävalssia ja tansseja. Lopuksi kokoonnuimme tietysti vielä yhteiskuvaan. 

Ihmisprojekti oli kaiken kaikkiaan todella antoisa ja lapset nauttivat siitä, että etenimme heidän kiinnostuksensa mukaan ja kasvattajat mahdollistivat heidän ideoidensa toteutumisen. Lapset olivat projektissa vahvasti osallisina ja vaikuttajina, oppimassa yhdessä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Projekti sisälsi mm. niin ajattelua kuin vuorovaikutustaitojakin haastavia tehtäviä, kulttuurisia taitoja, itsestä ja toisista huolehtimisen taitojen pohdintaa sekä monilukutaitoa.

Tämän kevään uudet projektit ovat jo alkaneet ja Sadepisaroissa on tekemisen ja oppimisen iloinen meininki päällä!

Helena Lehto, lto